Alvi, eli virallisesti arvonlisävero, on ehkä keskeisin vero, jota suomalaiset maksavat yhteiseen pottiin. Se on lisätty valmiiksi kaikkiin kuluttajille myytäviin tuotteisiin ja palveluihin, eli sitä ei juurikaan tule edes ajatelleeksi. Aina ei ole myöskään selvää paljonko arvonlisäveron suuruus on minkäkin tuotteen kohdalla. Osa ei myöskään tiedä, että vero on eri suuruinen eri tuotteiden ja palveluiden kohdalla.
Tässä artikkelissa tarkastelemme arvonlisäveron historiaa Suomessa. Tarkoituksena on, että saat lukijana mahdollisimman hyvän kuvan tästä yhdestä, mutta hyvin tärkeästä, verosta, sen historiasta ja kohteista.
Aluksi kuitenkin hieman historiaa. Arvonlisävero on yllättävän uusi vero Suomessa. Se otettiin käyttöön vuonna 1994 ja se korvasi aikaisemman liikevaihtoveron. Tämä vero puolestaan otettiin käyttöön vuonna 1941. Sen oli aluksi tarkoitus olla väliaikainen vero, jolla kompensoitiin sodan aikana menetettyjä tuontitulleja: yritykset maksoivat 10%:n veroa valtiolle myymistään palveluista ja tuotteista. Liikevaihtovero päätettiin kuitenkin jättää pysyväksi osaksi verotusta, ja loppujen lopuksi sen kanta oli 18%.
Liikevaihtovero korvattiin kuitenkin nykyisellä arvonlisäverolla Suomen liittyessä Euroopan unioniin, ja avautuvat sisämarkkinat vaativat yksinkertaisempaa verotusmallia.
Suomen ALV-kantojen historia
Arvonlisäverosta puhuttaessa erotellaan toisistaan usein ”yleinen” ja ”poikkeava” verokanta. Ne tarkoittavat kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä prosenttilukua, joka alviin menee. Yleinen verokanta on niin sanottu perustapaus, joka maksetaan ellei toisin mainita.
Monilla mailla poikkeavaa, käytännössä aina pienempää, verokantaa sovelletaan sellaisiin tuotteisiin ja palveluihin, jotka katsotaan keskeisiksi tai jopa välttämättömiksi ihmisten normaalin toiminnan kannalta.
Suomessa yleinen verokanta on 24% kun taas poikkeava on joko 14% tai 10%. Näistä 14%-verokantaa sovelletaan ravintola- ja ateriapelveluihin, elintarvikkeisiin ja rehuihin. Sen sijaan 10%-verokanta koskee muun muassa kirjoja, lääkkeitä, henkilöstökuljetuspalveluita ja majoituspalveluita.
Kun arvonlisävero otettiin käyttöön vuonna 1994, sen yleinen kanta oli aluksi 22% ja poikkeavia kantoja 12%, 9% ja 5%. Poikkeavia kantoja kuitenkin korotettiin jo seuraavana vuonna, kun EU:n jäsenyys astui voimaan: 17%, 12% ja 6%.
Tämä kuitenkin aiheutti närää EU:ssa, sillä kolmen poikkeavan verokannan katsottiin olevan liikaa. Ratkaisu asiaan saatiin vuonna 1998, kun kaksi alinta poikkeavaa kantaa yhdistettiin. Suomen alv-kannat olivat siis nyt 22% (yleinen) sekä 17% ja 8% (poikkeavat).
Vuosina 2007–2011 Suomessa kokeiltiin alennettua verokantaa tietyillä, usein yksityisyrittäjien pyörittämillä, aloilla. Näihin kuuluivat muun muassa parturi-kampaajat ja pienet korjauspalvelut, joihin sovellettiin kokeilun ajan yleisen alvi-kannan sijaan poikkeavaa 8%:n alvia. Kokeilun päätyttyä siirryttiin takaisin yleisen kannan piiriin.
Yleinen alv-kanta nousi nykyiseen 24% vuonna 2013, jolloin kaikkia alvin kantoja korotettiin prosenttiyksikön verran. Tuolloin tavoitteena oli, että se kasvattaisi valtion verokertymää 830 miljoonalla eurolla. Etusivun alv-laskimet toimivat näillä 24%, 14% ja 10% verokannoilla.
Miten eri asioita on verotettu Suomessa?
Arvonlisäveroa ei makseta Suomessa sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluista tulleista asiakkaalle lankeavista maksuista. Lisäksi muun muassa kiinteistöjen myynnistä ja arpajaisvoitoista ei makseta alvia, koska näihin sovelletaan jo jotain muuta veroa. Uskonnolliset yhdyskunnat, yleishyödylliset yhteisöt ja sokeat ovat myöskin saaneet vapautuksen alvista.
Mielenkiintoisia seikkoja alvin maksamisessa ja sen suuruudessa kyllä löytyy Suomesta mielin määrin. Esimerkiksi sanoma- ja aikakausilehtien tilausmaksuista ei peritty alvia ollenkaan vuoteen 2011 asti. Syynä tähän oli se, että lehtien katsottiin olevan kansaa sivistävä tekijä. Vuonna 2012 tätäkin alettiin verottaa alemmalla poikkeavalla verokannalla (tuolloin 9%).
Ravintola- ja ateriapalveluihin sovellettiin aikoinaan yleistä alv-kantaa, mutta sitä alennettiin vuonna 2010 korkeampaan poikkeavaan verokantaan, joka oli tuolloin 13%. Samana vuonna tehtiin myös ensimmäinen yleisen alv-kannan korotus sitten veron käyttöönoton: nousuksi sovittiin prosenttiyksikkö ja uusi yleinen alv-kanta oli nyt 23%.
Elintarvikkeita on verotettu usein kahdessa eri luokassa, jotka voidaan karkeasti jakaa välttämättömiin elintarvikkeisiin ja niihin, joiden käyttöä halutaan hillitä korkeammalla verotuksella. Suomessa kohistiin 2010-luvulla makeisverosta, jonka idea oli nimenomaan vähentää paljon sokeria sisältävien epäterveellisten tuotteiden kulutusta kansalaisten keskuudessa.
Veroa kuitenkin perittiin ainoastaan Suomessa valmistettavista tuotteista eikä sillä ollut toivottua vaikutusta kulutukseen, minkä vuoksi EU vaati Suomea luopumaan verosta. Neuvotteluiden jälkeen vero poistettiin jäätelön ja karkkien osalta, mutta virvoitusjuomia verotetaan edelleen.
Mahdollisia tulevaisuuden linjauksia
Kuten jo mainittu, poikkeavaa, eli pienempää, alvia maksetaan usein sellaisista tuotteista, joiden katsotaan olevan välttämättömiä. On kuitenkin alettu keskustelemaan siitä, kuka määrittelee välttämättömyyden ja millä perustein. Millaisten tuotteiden tai palveluiden kohdalla alvia on syytä alentaa? Voidaanko se poistaa jopa kokonaan?
Aika ajoin käydään keskustelua tiettyjen asioiden alvin nykyisestä suuruudesta. Kyseessä ovat usein fyysiset tuotteet, joita suurin osa väestöstä käyttää. Kuukautissuojat kuuluvat nykyään yleisen arvonlisäveroasteen piiriin. Monet etujärjestöt ovat kuitenkin tuoneet esille, että esimerkiksi lääkkeiden veroaste on poikkeava 10%, ja on siksi kohtuutonta vaatia naisia maksamaan korkeampaa hintaa erittäin keskeisestä terveydellisestä tuotteesta. Esimerkiksi Saksassa kuukautissuojien alvia alennettiin vuoden 2020 alussa 19 prosentista seitsemään prosenttiin, joka on Saksassa poikkeava alv-kanta.
Eduskuntavaalien 2019 aikana puhuttiin myös ruuan verotuksesta. Yhtäältä vaadittiin lihaveroa, jolla sen kannattajien mukaan saataisiin lihan kulutus ja siihen liittyvät ympäristövaikutukset pienemmiksi. Lihaveron vastustajat sen sijaan katsoivat, että paras vaihtoehto on suosia kotimaista lihaa. Toisaalta vaadittiin myös kasvisten arvonlisäveron alentamista. Tällä haluttiin kannustaa ihmisiä syömään enemmän hedelmiä ja vihanneksia alentamalla niiden hintaa.
Tulevaisuutta ajatellen on todennäköisempää, että kasvisten alvia alennetaan ennemmin kuin lihalle asetetaan oma veronsa, sillä nykyisten verojen alentaminen tai nostaminen on lainsäädännöllisesti helpompaa kuin uuden veron käyttöönotto.
Arvonlisävero on hyvin tärkeä vero Suomessa: se on ylivoimaisesti isoin yksittäinen vero valtion verokertymässä. Veronmaksajien Keskusliiton mukaan vuonna 2019 arvonlisä- ja liikevaihtovero kerrytti yhteensä noin 21,9 miljardia euroa, mikä on enemmän kuin mitkään muut kulutusverot yhteensä. Herää siis kysymys, jos alvia aiotaan laskea, onko pakko korottaa jotain muuta veroa samantasoisen verokertymän ylläpitämiseksi.