Lähes kaikissa maailman valtioissa on käytössä jonkinlainen kulutusvero, eli tavaroiden ja palvelujen kulutuksessa käytettävä vero. Suomessa ja useimmissa muissa länsimaissa käytössä on hyödykkeen arvonlisäykseen perustuva vero, jota nimitetään arvonlisäveroksi.
Arvonlisävero on niin kutsuttu välillinen vero, eli verorasitus on lähtökohtaisesti yrityksille välillistä. Samasta syystä arvonlisävero pyritään kerryttämään tuotteen tai palvelun loppukäyttäjän maksettavaksi.
Yrityksille tämä tarkoittaa sitä, että aikaisemmassa vaiheessa tuotantoketjusta ostetut, yritystoimintaan käytetyt tuotteet ja palvelut voidaan vähentää niistä maksettavista arvonlisäveroista, joita saadaan tavaroiden ja palvelujen myynnistä.
Yrittäjän arvonlisäveron veropoliittisena tavoitteena on, että tuotantoketjussa arvonlisäveroa joudutaan maksamaan vain kerran. Suomessa arvonlisävero on yrityksille oma-aloitteinen vero, eli yrittäjän tulee ilmoittaa se Verohallintoon oma-aloitteisesti.
Verohallinto ei laske yrityksen arvonlisäverojen määrää etukäteen. Vaikka etenkin aloittelevilla yrityksillä on usein vaikeuksia hahmottaa arvonlisäveron toimintaperiaatetta, Suomessa arvonlisäveron maksaminen ja tilitys on tehty hyvin yksinkertaiseksi. Jos arvonlisäveron maksaminen, tilitys ja kirjanpito kuulostavat vaikeasti ymmärrettäviltä, löydät tästä artikkelista lisää tietoa yrittäjän kannalta tärkeimmistä arvonlisäverotoimista.
Yrittäjän arvonlisävero käytännössä
Lähtökohtaisesti yrittäjän tulee lisätä omien tuotteidensa myyntihintaan arvonlisävero, joka on Suomessa normaalisti 24 %. Samalla tavalla kuin myytävien tuotteiden ja palvelujen hintaan tulee lisätä 24 %, voidaan arvonlisävero vähentää ostettavista tuotteista ja palveluista, eli yrityksen ostoista. Tällä tavalla arvonlisävero kerrytetään tuotteen tai palvelun loppukäyttäjälle, joka on toimintaketjun viimeisessä vaiheessa oleva kuluttaja.
Esimerkki yrittäjän arvonlisäverosta
Jos yritys myy tuotetta, jonka veroton hinta on 1000 euroa, lisätään tuotteen hintaan 240 euroa arvonlisäveroa. Määrän voi laskea vaikka alv-laskurilla, mutta käytännössä se usein hoituu automatisoidusti laskutus- tai kassajärjestelmän kautta.
Koska arvonlisävero on kuitenkin kulutusvero, voidaan tämän tuotteen tekemiseen hankituista palveluista ja tavaroista maksettu 24 %:n arvonlisävero vähentää Verohallinnolle tilitettävästä arvonlisäverosta.
Jos tuotteeseen kohdistuvia ostoja on tehty esimerkiksi 620 eurolla (24% verokanta), voidaan tästä vähentää veron osuus eli 120 euroa. Tällöin verokausittain tehtävälle oma-aloitteisten verojen ilmoitukselle merkitään myynnin arvonlisäveroksi 240 euroa, ja myynteihin kohdistuvien ostojen arvonlisäveroksi 120 euroa. Maksettavaa arvonlisäveroa syntyy tällaisessa tapauksessa siis 120 euroa.
Yrittäjän arvonlisäveron tilitys
Suomen verojärjestelmässä yritykset ovat vastuussa arvonlisäveron tilittämisestä. Yleensä arvonlisävero tilitetään kuukausittain Oma Vero -palvelun kautta niin, että palveluun ilmoitetaan sekä myynnistä kertynyt arvonlisävero että myytyihin tuotteisiin ja palveluihin kohdistuvista ostoista kertyvät arvonlisäverot.
Järjestelmä laskee automaattisesti, kuinka paljon arvonlisäveroa tulee maksaa eli tilittää Verohallinnolle. Eri arvonlisäverokannoille on olemassa myös omat kategoriat, joten eri verokantaisten tuotteiden myynnit ja ostot lasketaan erikseen.
Jos ilmoituskauden aikana on enemmän ostoja kuin myyntejä, järjestelmä toimii myös toiseen suuntaan. Tällaisessa tapauksessa Verohallinto palauttaa arvonlisäveroa yrityksen pankkitilille.
Arvonlisäverotuksessa on kuitenkin hyvä käyttää yrityksen Oma Vero -palvelua ikään kuin puskurina ja pitää arvonlisäverot erillään yrityksen muusta kassasta. Näin säästytään epämiellyttäviltä yllätyksiltä arvonlisäverotuksen laskennassa.
Vaikka pääsääntöisesti yrityksen arvonlisäverokausi eli ilmoituskausi on kuukausittainen, voivat pienyritykset hakeutua tietyin ehdoin pidennettyyn ilmoituskauteen. Tällöin arvonlisävero ilmoitetaan joko kerran kolmessa kuukaudessa tai kerran vuodessa. Järjestelyn edellytyksenä on, että yrityksen liikevaihto on korkeintaan 30 000 euroa.
Lisäksi säännöllisesti palkkaa maksavan työnantajan tai muun suorituksen maksajan liikevaihto voi olla enintään 100 000 euroa. Tällöin valittavana on kuukausi-ilmoituksen sijaan ilmoitus neljännesvuosittain. Pidennettyä verokautta haetaan erillisellä hakemuksella, ja verokauden tulee olla sama yhden vuoden ajan.
Pienyrityksillä on oikeus tilittää myyntien ja ostojen arvonlisävero maksuperusteisesti, eli kohdistaa myynnit tai ostot sille kuukaudelle jolloin se tosiasillisesti saa maksun tai itse maksaa ostamansa tavaran tai palvelun.
Arvonlisäverotuksen huomioiminen kirjanpidossa
Arvonlisävero, kuten muutkin verot, suositellaan pidettäväksi erillään muista kirjauksista erillisten ns. verotilien avulla. Jos yritys harjoittaa kahdenkertaista kirjanpitoa, kuten valtaosa suomalaisista yrityksistä, on tärkeää ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa.
Aina kun yrityksen kirjanpitoon tehdään kirjaus myynnistä tai ostoista, kohdistetut arvonlisäverot käsitellään omina kirjauksinaan. Tämä on tärkeää muutamasta eri syystä. Ensinnäkin tämä auttaa yritystä pysymään kartalla veroriskeistä ja yrityksen kokonaisverorasituksesta.
Mitä paremmin yrityksessä tiedostetaan arvonlisäverojen oikea tilanne, sitä vähemmän asiasta joudutaan painimaan kirjanpitäjän tai tilitoimiston kanssa. Toisekseen verottaja luonnollisesti kiinnittää huomiota kaikkiin veroihin myös verotarkastusvaiheessa, joten epämääräiset verokirjaukset voivat helposti johtaa lisäselvityksiin ja byrokratiaselvittelyihin.
Jos esimerkiksi myynti on jätetty syystä tai toisesta kirjaamatta yrityksen kirjanpitoon, myös verotilitykset menevät väärin. Vaikka myyntejä vastaavien ostojen arvonlisäverot olisi kirjattu järjestelmään oikein, myyntien arvonlisäverot vähentävät tilitettävien verojen määrää ja keinotekoisesti yrityksen kokonaisverorasitusta.
Jos ohikirjauksia tapahtuu useammin, voi maksettavaksi kertyä isokin määrä arvonlisäveroa. Tällaiset veroriskit saattavat realisoitua vasta seuraavien tilikausien aikana, jolloin maksettavaksi voivat tulla myös viivästyskorot ja veronkorotukset. Arvonlisäveron ymmärtäminen on siis pitkälle kirjanpidon ymmärtämistä – ja toisin päin. Arvonlisäveron määrä korreloi myös hyvin yrityksen myynnin kehityksen kanssa.
Poikkeukset yrittäjän ALV:hen
Poikkeuksia tavallisesta 24 % arvonlisäverokannasta ovat niin kutsutut alennetut arvonlisäverokannat. Näistä tietyistä tavaroista ja palveluista maksettava arvonlisävero on 10 tai 14 %.
Yleisenä verokantana pidetään 24 % arvonlisäverokantaa, joka on lähes kaikkien tavaroiden ja palvelujen myynnistä maksettava arvonlisävero. Alennetuista arvonlisäverokannoista 14 prosentin arvonlisäverokantaa käytetään elintarvikkeista, rehuista ja ravintolapalveluista (pl. alkoholi- ja tupakkatuotteiden myynti).
Alennettua 10 prosentin arvonlisäverokantaa käytetään kirjoihin, sanoma- ja aikakauslehtiin, lääkkeisiin, liikuntapalveluihin, elokuvanäytöksiin ja esimerkiksi henkilökuljetuksiin ja majoituspalveluihin.
Alennettujen arvonlisäverokantojen lisäksi on olemassa myös arvonlisäverotonta myyntiä ja 0-verokannan alaista myyntiä. On hyvä huomata, että nämä ovat kaksi eri asiaa. Nollaverokannan alainen myynti sisältää mahdollisuuden vähentää myynteihin kohdistuneiden ostojen arvonlisäverot, kun taas arvonlisäverottomassa myynnissä hankintoja ei voida vähentää.
Arvonlisäverotus kansainvälisessä kaupassa
EU:n sisäisestä tavaran ja palvelujen myynnistä arvonlisäverot tilitetään määränpäämaaperiaatteen mukaan. Tähän sovelletaan yhteisömyynnin ja yhteisöhankintojen periaatetta, ja käytännössä tilitykset tapahtuvat päin vastoin kuin Suomessa tapahtuvassa arvonlisäverollisessa kaupassa.
Toisessa EU-maassa toimiva tavaran tai palvelun ostaja tilittää arvonlisäveron kotimaahansa oman maansa verolainsäädännön mukaisesti, kun taas myyjälle kyseessä on arvonlisäveroton myynti.
Jos ostaja ostaa tuotteen vähennyskelpoiseen toimintaan, hän voi myös vähentää arvonlisäveron omassa verotuksessaan, jolloin lopputulos on plus miinus nolla ostajan ja myyjän arvonlisäverotuksessa.
Samaan tapaan ETA-maissa toimivat ns. (pelaajalle) verovapaat kasinot maksavat arpajaisveron sijaintimaansa mukaan.